Lähtö lähestyy...

Meillä oli ensimmäiset jäähyväiset viime viikolla. Käytiin kaikkea täällä tapahtunutta läpi visailun muodossa, vaihdettiin lahjoja keskenämme ja syötiin hyvin. Tunnelma oli ilonen mutta haikea. Muutamalta pääsi itku. Ite en vielä ymmärtäny et oon kohta lähössä. Nyt jo alkaa olemaan haikeempi olo. En tiedä miten näistä ihmisistä on voinu tulla 3,5 kuukaudessa niin läheisiä! Jäähyväiset on aina vaikeita... Vaikka tietää että luultavasti tullaan joidenkin kaa näkemään vielä, se ei tuu olemaan samanlaista. Joskus mietin, että se on hyvä et asiat muuttuu, muuten olis ihan tylsää. Mut nyt en haluuuuuu et asiat muuttuu! Tai no, en voi väittää et haluisin olla Romesta erossa enää. Mutta mutta..  se on hyvä että tää kokemus jää mun mieleen näin ihanana :)

Oon laittanu jo matkalaukunkin valmiiks lattialle... Onhan tässä lähdön tunnelmaa! Viimenen projektikin on palautettu ja huomenna esitelmöidään ja saadaan arvosanat. Projekti meni sopuisasti parin kanssa, tosin oltais voitu reflektoida ja jutella enemmän. Toisilla ryhmillä oli vähän enemmän ongelmia, yhen ryhmän aihe muuttu kokonaan kaks kertaa (eli tuli vissiin aika kiire kirjotella), yhessä ryhmässä oli paljon poissaolijoita sairastelun ja matkustelun takia ja yks ryhmä ressas vaan liikaa.

HYVÄ SUOMI!!!

Käytiin tanskalaisen luokkalaisen kanssa tutustumassa yhteen tyttöjen kerhoon eilen meidän loppuprojektia varten. Bussimatkalla kerroin mitä ajattelin Tanskasta ennenkun tulin tänne. Ainoo asia oli, etten oikeestaan ajatellun sen olevan yhtään erilainen kun Suomi. Kysyin sitten siltä että mitä se ajattelee Suomesta kun ei oo koskaan käyny siellä. Noh, se sano et sen mielikuvat on enimmäkseen mitä se on mediasta kuullu, ekana sillä tuli mieleen et se kuuli et Suomessa on joku rasistipoliitikko. Eli varmaan Timo Soinia tarkotti. Kiva. Sit se sano että Suomi olis vähän samanlainen/-henkinen kun Venäjä, koska me suomalaiset ei puhuta samansukusta kieltä kun muut pohjoismaat. Jotkut ilmeisesti luulee et suomen kieli on sukua venäjälle. No kolmas mielikuva mikä sillä on, on että Suomessa on paljon luontoa. Ja uutisista päätellen nyt on myös paljon lunta!

Meijän belgialaiset kämppikset, joilla loppu harjottelu jo tän kuun alussa, lähti lomailemaan Tukholmaan, Helsinkiin ja Tallinnaan. Kun ne tuli takas reissulta ennenkun lähtivät takas Belgiaan, kysyin että miten meni reissu ja mitä tykkäsitte Suomesta??? Vastaus oli tyly. "Tykättiin Suomesta kaikkein vähiten." Selitys oli muun muassa että Suomessa ei oo vanhaa kaupunkia ja ihmiset ei puhu ja näyttää masentuneilta.

Miks kaikilla on niin negatiivinen kuva Suomesta? Onko se vaan niin masis maa vai levitetäänkö me suomalaiset itse huonoa kuvaa Suomesta? Itse oon huomannu itteni puhuvan yllättävän paljon pahaa oman maas selän takana. Ehkä jos Suomea pitää huonona, se ruokkii itseään ja siitä tulee vieläkin huonompi. Puhuttiin kuitenkin Jennyn (myös suomalainen) kanssa asiasta ja Jenny kun näkee aina asioiden positiivisetkin puolet, sano, että vaikka suomalaiset näyttää ehkä masiksilta ja on hiljasia ja vaikee tutustua, kun meihin tutustuu niin me ollaan ikuisia ystäviä. Ja luotettavia. Ja Angry Birds on suomalainen :)

Mä voin itse kyllä valittaa Suomen kurjuudesta ja masentuneisuudesta, mutta en tykkää et joku muunmaalainen tulee sanomaan et Suomi on ihan kakka maa. Sama asia on, että mä voin ite valittaa kuinka ärsyttäviä mun sisarukset on, mut en salli sitä et joku muu haukkuu niitä. Kun jonkun oikeesti tuntee, sitä voi kritisoida :)

Projektiperiodi

Meillä alko tällä viikolla kolmen viikon mittanen projekti. Maanantaina ja tiistaina prosessoitiin projektien aiheita ja tiistaina valittiin ryhmät. Mua kiinnosti eniten kerronnallinen näkökulma (narrative perspective) ja miten sillä voi vaikuttaa nuoren identiteetin muodostumiseen. Mun ryhmässä on vaan yks toinen jäsen, koska me oltiin ainoot joita kiinnosti tää aihe eniten. Muissa ryhmissä on 3-4 ihmistä. Me asutaan sen mun parin kanssa samassa kämpässä, eli meijän on helppo sopia millon tavataan. Toivottavasti ei kuitenkaan juututa tänne sisälle kolmeks viikoks :)

Mä oon jo alkanu suunnittelemaan ohjelmaa pikkujouluihin. Me pidetään kahetkin pikkujoulut, koska yks meijän luokkalainen joutuu lähtemään viikkoa aikasemmin takas kotiin, koska sillä alkaa joku tosi tärkee kurssi. Mä ja kolme muuta tehdään tietovisa meijänluokkalaisista; se koostuu kysymyksistä, kuvista ja pantomiimista. Ehdotin myös muille kurssilaisille että suunnittelis jotain. Me myös arvottiin joskus kuukausi sitten et kuka ostaa kellekin joululahjan ja me annetaan ne sitten ekoissa pikkujouluissa.

Mulla on tullu tosi kova ikävä nyt Romee ja Nalaa. Hassua et jotain koiraakin voi ikävöidä! Muutkin täällä on sanonu että on nyt vähän ristiriitanen olo, koska toisaalta täällä on tosi kivaa ja tietää että tulee ikävöimään tosi paljon näitä aikoja, mutta toisaalta tekis mieli nukkua omassa sängyssä ja olla perheen ja parhaiden kavereiden kanssa. Tasan neljä viikkoa jäljellä että lennän takas Suomeen...

Nyt on ollut monilla vierasaika. Mulla oli tosiaan äiti, Piia ja Ilmo kylässä ja vietin viis päivää Kööpenhaminassa niiden kanssa. Oli ihanaa nähä perhettä ja tutustuu paremmin Köpikseen. Mun piti tietenkin käydä koulussa, enkä ehtiny näkemään niin paljon, mutta ehdin käydä mm. kahessa museossa, Halloween-tapahtumassa, linnotuksella ja monessa ravintolassa!


Kävin  myös eilen turistimatkalla neljän muun tytön kaa. Ostettiin sellanen 24 tunnin lippu ja lähettiin vähän kauemmas matkaamaan kun yleensä. Käytiin Fredriksborgin linnassa, yhessä isossa puistossa jossa oli paljon kauriita ja kaikkee muuta siinä välissä. Hypittiin mm. isoon lehtikasaan... :D Ihana syksy!

Koulussa meillä oli aiheena etiikka. Aattelin että tiedän siitä jo paljon, mutta meidän luennoijat oli tosi mielenkiintosia ja ne haasto meidät miettimään syvemmin ja konkreettisemmin. Meillä oli erilaisia caseja ja meidän piti miettiä mitä tehtäis eri tilanteissa. Esim. Juna tulee ja raiteilla leikkii 100 sinulle tuntematonta lasta ja pystyt pelastamaan lapset vain jos sinä hyppäät tai yksi parhaista kavereistasi hyppää junan alle, mitä tekisit? Mikään ei ole hyvä vaihtoehto mutta päätös pitää tehdä. Jos ei tee mitään, sekin on päätös - 100 lasta jää junan alle.

Uusi kämppis/kurssikaveri

Meidän vietnamilainen luokkalainen pääsi viimein sunnuntaina tulemaan, kuukauden myöhässä. Hän on tosi ilonen että pääsi tänne. Menettihän hän aika paljon koulussa opittuja asioita, mutta myös ryhmäytymisen ja eri paikkoihin tutustumisen. Hänellä tuntuu kumminkin olevan tosi myönteinen elämänasenne, ei hän ei mieti että mitä menetti, vaan että mitä tulee kokemaan ja oppimaan. Tää on hänen ensimmäinen kerta euroopassa, joten en voi edes kuvitella miten jännää oli tulla tänne ja muutenkin nyt olla täällä. Me tehtiin ja syötiin ensimmäisenä päivänä yhdessä lasagnea. Hän söi sitä ensimmäistä kertaa eikä kauheesti tykänny siitä. Onneks hän sanoi tekevänsä joku päivä vietnamilaista ruokaa meille. Ja meillehän sopii, kuka nyt ei tykkäis vietnamilaisesta ruuasta!

Meillä alkaa nyt "study week" eli ei oo oppitunteja - eli toisinsanoen lomaviikko! Joillekin tulee vieraita ja toiset lähtee kotona käymään. Ite meen Espanjaan viideks päiväksi Romen luo ja sitten äiti, Piia-sisko ja Piian poikaystävä Ilmo tulee käymään. Kaikki tarvittavat tehtävät on nyt väsätty, eli ansaittu loma..(?) Heh.

Mun tekstejä on varmaan tosi rasittavaa lukea, kun en osaa päättää kirjotanko kirjakielellä vai puhekielellä. Yritän kai käyttää jotain siltä väliltä :D

Kauhea ilta!

Yhtenä päivänä olimme viettämässä yhden luokkalaisen synttäreitä toisessa talossa. Pelailimme yhtä ihmissusipeliä kynttilänvalossa, kun yhtäkkiä joku näki ikkunan toisella puolella jonkun hahmon liikkuvan. Kaikki alkoivat kiljua hysteerisesti ja hyppiä alas tuoleitaan, kunnes tajusimme että tanskalainen kurssilainen, joka oi tuonut koiransa mukanaan oli vain mennyt viemään koiraansa ulos. Hysterian innoittamana aloimme kertomaan kauhutarinoita...

Kun parin tunnin kauhutarinoiden kertomisen jälkeen me toisessa talossa asuvat olimme lähdössä kotiin päin, yksi hollantilainen kertoi vielä, että pari opiskelijaa hänen luokaltaan oli mennyt opiskelijavaihtoon johonkin toiseen kaupunkiin Tanskassa. Siellä on kuulemma kahdeksan isoa opiskelija-asuntoa vähän huonolla alueella, joista kuuteen oli murtauduttu ja viety kaikki läppärit, rahat, puhelimet yms. mitä vaan löytyi. Onneks meille ei oo tapahtunut mitään pahaa! Joku ukko kyllä seurasi yhtä kurssilaista yhtenä iltana kun se oli junassa ja jäi vielä samalla pysäkillä pois. Onneks sillä kurssilaisella oli pyörä ja se polki äkkiä kotiin!

Sinä yönä oli vähän vaikeuksia nukahtaa... Mietin että mun sängyn alla on varmasti joku zombi ja vaikka yritin ajatella ihania asioita, ne aina muuttu kauheiksi! Mun pelko ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna yhteen belgialaiseen tyttöön, joka ei saanut unta klo 1.30 mennessä ja joutui mennä herättämään toisen tytön jotta saisi nukkua tämän vieressä... :)

Juttuja tältä viikolta

Oon saanu kuulla joitain valituksia tästä kurssista. Yks irlaintilainen tyttö sano, että siitä tuntuu että se jää niin paljon jälkeen sen Irlannissa opiskelevista luokkalaisista. Muutkin on sanonu että on jonkin verran sellaisa asioita, mitä tiesi jo entuudestaan. Onneks tää on vasta mun toinen vuosi, niin mulle täällä on enemmän uutta! Muut on jo kolmannen tai neljännen vuoden opiskelijoita. Täällä on aika vähän kontaktitunteja, yleensä vaan 8.30-12.00. Sen jälkeen on ryhmätyöskentelyä. Täällä tunnit koostuu aika paljon yhteisestä keskustelusta ja "perinteinen opettaminen" jää aika vähälle. Meidän pitää aika paljon itse lukea läpi erilaisia tekstejä. Ehkä tää opiskelu täällä on niin erilaista mihin se irlantilainen on tottunu että se turhautuu. Opiskeluun voi periaatteessa käyttää niin paljon tai vähän aikaa kun haluaa. Ja tietenkin suurimmalle osalle meistä englannin kieli on myös haaste, minkä takia opetus on ehkä vähän hidastemposempaa.

Perjantaina me käytiin Kööpenhaminassa tutustumassa yhteen iltapäiväkerhoon. Se oli sellasella alueella, jossa asuu paljon maahanmuuttajia, joten se on tosi monikulttuurinen paikka. Siellä käy n. 100-150 nuorta päivittäin. Niiden vanhemmillekin on järjestetty toimintaa. Äidit saa käydä sielä kuntosalilla. Isien kanssa on käyty kalassa ja tehty muita maskuliinisia hommia, jottei ne menettäis omantunnon arvoa, kun ei käy töissä (monet maahanmuuttajat ei ole saanut töitä Tanksasta). Lauantaisin perheet voi kokoontua iltapäiväkerhon tiloihin viettämään aikaa yhdessä.

Tutustumiskäynnin jälkeen saatiin kierrellä vapaasti Köpiksessä. Käytiin kanaaliajelulla, kaupoilla, Christianiassa, syömässä ja baarissa. Christiania oli aika jännä paikka. Se on siis alue, jonka hipit on vallottanu 70-luvulla. Kaikki rakennukset on tosi vanhoja ja monet on sprayattu. Siellä ei saa kulkea autolla. Ei saa myöskään ottaa kuvia, koska siellä myydään huumeita kaduilla pikku kojuissa.