Meillä oli ensimmäiset jäähyväiset viime viikolla. Käytiin kaikkea täällä tapahtunutta läpi visailun muodossa, vaihdettiin lahjoja keskenämme ja syötiin hyvin. Tunnelma oli ilonen mutta haikea. Muutamalta pääsi itku. Ite en vielä ymmärtäny et oon kohta lähössä. Nyt jo alkaa olemaan haikeempi olo. En tiedä miten näistä ihmisistä on voinu tulla 3,5 kuukaudessa niin läheisiä! Jäähyväiset on aina vaikeita... Vaikka tietää että luultavasti tullaan joidenkin kaa näkemään vielä, se ei tuu olemaan samanlaista. Joskus mietin, että se on hyvä et asiat muuttuu, muuten olis ihan tylsää. Mut nyt en haluuuuuu et asiat muuttuu! Tai no, en voi väittää et haluisin olla Romesta erossa enää. Mutta mutta.. se on hyvä että tää kokemus jää mun mieleen näin ihanana :)
Oon laittanu jo matkalaukunkin valmiiks lattialle... Onhan tässä lähdön tunnelmaa! Viimenen projektikin on palautettu ja huomenna esitelmöidään ja saadaan arvosanat. Projekti meni sopuisasti parin kanssa, tosin oltais voitu reflektoida ja jutella enemmän. Toisilla ryhmillä oli vähän enemmän ongelmia, yhen ryhmän aihe muuttu kokonaan kaks kertaa (eli tuli vissiin aika kiire kirjotella), yhessä ryhmässä oli paljon poissaolijoita sairastelun ja matkustelun takia ja yks ryhmä ressas vaan liikaa.
Oon laittanu jo matkalaukunkin valmiiks lattialle... Onhan tässä lähdön tunnelmaa! Viimenen projektikin on palautettu ja huomenna esitelmöidään ja saadaan arvosanat. Projekti meni sopuisasti parin kanssa, tosin oltais voitu reflektoida ja jutella enemmän. Toisilla ryhmillä oli vähän enemmän ongelmia, yhen ryhmän aihe muuttu kokonaan kaks kertaa (eli tuli vissiin aika kiire kirjotella), yhessä ryhmässä oli paljon poissaolijoita sairastelun ja matkustelun takia ja yks ryhmä ressas vaan liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti