Lähtö lähestyy...

Meillä oli ensimmäiset jäähyväiset viime viikolla. Käytiin kaikkea täällä tapahtunutta läpi visailun muodossa, vaihdettiin lahjoja keskenämme ja syötiin hyvin. Tunnelma oli ilonen mutta haikea. Muutamalta pääsi itku. Ite en vielä ymmärtäny et oon kohta lähössä. Nyt jo alkaa olemaan haikeempi olo. En tiedä miten näistä ihmisistä on voinu tulla 3,5 kuukaudessa niin läheisiä! Jäähyväiset on aina vaikeita... Vaikka tietää että luultavasti tullaan joidenkin kaa näkemään vielä, se ei tuu olemaan samanlaista. Joskus mietin, että se on hyvä et asiat muuttuu, muuten olis ihan tylsää. Mut nyt en haluuuuuu et asiat muuttuu! Tai no, en voi väittää et haluisin olla Romesta erossa enää. Mutta mutta..  se on hyvä että tää kokemus jää mun mieleen näin ihanana :)

Oon laittanu jo matkalaukunkin valmiiks lattialle... Onhan tässä lähdön tunnelmaa! Viimenen projektikin on palautettu ja huomenna esitelmöidään ja saadaan arvosanat. Projekti meni sopuisasti parin kanssa, tosin oltais voitu reflektoida ja jutella enemmän. Toisilla ryhmillä oli vähän enemmän ongelmia, yhen ryhmän aihe muuttu kokonaan kaks kertaa (eli tuli vissiin aika kiire kirjotella), yhessä ryhmässä oli paljon poissaolijoita sairastelun ja matkustelun takia ja yks ryhmä ressas vaan liikaa.

HYVÄ SUOMI!!!

Käytiin tanskalaisen luokkalaisen kanssa tutustumassa yhteen tyttöjen kerhoon eilen meidän loppuprojektia varten. Bussimatkalla kerroin mitä ajattelin Tanskasta ennenkun tulin tänne. Ainoo asia oli, etten oikeestaan ajatellun sen olevan yhtään erilainen kun Suomi. Kysyin sitten siltä että mitä se ajattelee Suomesta kun ei oo koskaan käyny siellä. Noh, se sano et sen mielikuvat on enimmäkseen mitä se on mediasta kuullu, ekana sillä tuli mieleen et se kuuli et Suomessa on joku rasistipoliitikko. Eli varmaan Timo Soinia tarkotti. Kiva. Sit se sano että Suomi olis vähän samanlainen/-henkinen kun Venäjä, koska me suomalaiset ei puhuta samansukusta kieltä kun muut pohjoismaat. Jotkut ilmeisesti luulee et suomen kieli on sukua venäjälle. No kolmas mielikuva mikä sillä on, on että Suomessa on paljon luontoa. Ja uutisista päätellen nyt on myös paljon lunta!

Meijän belgialaiset kämppikset, joilla loppu harjottelu jo tän kuun alussa, lähti lomailemaan Tukholmaan, Helsinkiin ja Tallinnaan. Kun ne tuli takas reissulta ennenkun lähtivät takas Belgiaan, kysyin että miten meni reissu ja mitä tykkäsitte Suomesta??? Vastaus oli tyly. "Tykättiin Suomesta kaikkein vähiten." Selitys oli muun muassa että Suomessa ei oo vanhaa kaupunkia ja ihmiset ei puhu ja näyttää masentuneilta.

Miks kaikilla on niin negatiivinen kuva Suomesta? Onko se vaan niin masis maa vai levitetäänkö me suomalaiset itse huonoa kuvaa Suomesta? Itse oon huomannu itteni puhuvan yllättävän paljon pahaa oman maas selän takana. Ehkä jos Suomea pitää huonona, se ruokkii itseään ja siitä tulee vieläkin huonompi. Puhuttiin kuitenkin Jennyn (myös suomalainen) kanssa asiasta ja Jenny kun näkee aina asioiden positiivisetkin puolet, sano, että vaikka suomalaiset näyttää ehkä masiksilta ja on hiljasia ja vaikee tutustua, kun meihin tutustuu niin me ollaan ikuisia ystäviä. Ja luotettavia. Ja Angry Birds on suomalainen :)

Mä voin itse kyllä valittaa Suomen kurjuudesta ja masentuneisuudesta, mutta en tykkää et joku muunmaalainen tulee sanomaan et Suomi on ihan kakka maa. Sama asia on, että mä voin ite valittaa kuinka ärsyttäviä mun sisarukset on, mut en salli sitä et joku muu haukkuu niitä. Kun jonkun oikeesti tuntee, sitä voi kritisoida :)

Projektiperiodi

Meillä alko tällä viikolla kolmen viikon mittanen projekti. Maanantaina ja tiistaina prosessoitiin projektien aiheita ja tiistaina valittiin ryhmät. Mua kiinnosti eniten kerronnallinen näkökulma (narrative perspective) ja miten sillä voi vaikuttaa nuoren identiteetin muodostumiseen. Mun ryhmässä on vaan yks toinen jäsen, koska me oltiin ainoot joita kiinnosti tää aihe eniten. Muissa ryhmissä on 3-4 ihmistä. Me asutaan sen mun parin kanssa samassa kämpässä, eli meijän on helppo sopia millon tavataan. Toivottavasti ei kuitenkaan juututa tänne sisälle kolmeks viikoks :)

Mä oon jo alkanu suunnittelemaan ohjelmaa pikkujouluihin. Me pidetään kahetkin pikkujoulut, koska yks meijän luokkalainen joutuu lähtemään viikkoa aikasemmin takas kotiin, koska sillä alkaa joku tosi tärkee kurssi. Mä ja kolme muuta tehdään tietovisa meijänluokkalaisista; se koostuu kysymyksistä, kuvista ja pantomiimista. Ehdotin myös muille kurssilaisille että suunnittelis jotain. Me myös arvottiin joskus kuukausi sitten et kuka ostaa kellekin joululahjan ja me annetaan ne sitten ekoissa pikkujouluissa.

Mulla on tullu tosi kova ikävä nyt Romee ja Nalaa. Hassua et jotain koiraakin voi ikävöidä! Muutkin täällä on sanonu että on nyt vähän ristiriitanen olo, koska toisaalta täällä on tosi kivaa ja tietää että tulee ikävöimään tosi paljon näitä aikoja, mutta toisaalta tekis mieli nukkua omassa sängyssä ja olla perheen ja parhaiden kavereiden kanssa. Tasan neljä viikkoa jäljellä että lennän takas Suomeen...

Nyt on ollut monilla vierasaika. Mulla oli tosiaan äiti, Piia ja Ilmo kylässä ja vietin viis päivää Kööpenhaminassa niiden kanssa. Oli ihanaa nähä perhettä ja tutustuu paremmin Köpikseen. Mun piti tietenkin käydä koulussa, enkä ehtiny näkemään niin paljon, mutta ehdin käydä mm. kahessa museossa, Halloween-tapahtumassa, linnotuksella ja monessa ravintolassa!


Kävin  myös eilen turistimatkalla neljän muun tytön kaa. Ostettiin sellanen 24 tunnin lippu ja lähettiin vähän kauemmas matkaamaan kun yleensä. Käytiin Fredriksborgin linnassa, yhessä isossa puistossa jossa oli paljon kauriita ja kaikkee muuta siinä välissä. Hypittiin mm. isoon lehtikasaan... :D Ihana syksy!

Koulussa meillä oli aiheena etiikka. Aattelin että tiedän siitä jo paljon, mutta meidän luennoijat oli tosi mielenkiintosia ja ne haasto meidät miettimään syvemmin ja konkreettisemmin. Meillä oli erilaisia caseja ja meidän piti miettiä mitä tehtäis eri tilanteissa. Esim. Juna tulee ja raiteilla leikkii 100 sinulle tuntematonta lasta ja pystyt pelastamaan lapset vain jos sinä hyppäät tai yksi parhaista kavereistasi hyppää junan alle, mitä tekisit? Mikään ei ole hyvä vaihtoehto mutta päätös pitää tehdä. Jos ei tee mitään, sekin on päätös - 100 lasta jää junan alle.

Uusi kämppis/kurssikaveri

Meidän vietnamilainen luokkalainen pääsi viimein sunnuntaina tulemaan, kuukauden myöhässä. Hän on tosi ilonen että pääsi tänne. Menettihän hän aika paljon koulussa opittuja asioita, mutta myös ryhmäytymisen ja eri paikkoihin tutustumisen. Hänellä tuntuu kumminkin olevan tosi myönteinen elämänasenne, ei hän ei mieti että mitä menetti, vaan että mitä tulee kokemaan ja oppimaan. Tää on hänen ensimmäinen kerta euroopassa, joten en voi edes kuvitella miten jännää oli tulla tänne ja muutenkin nyt olla täällä. Me tehtiin ja syötiin ensimmäisenä päivänä yhdessä lasagnea. Hän söi sitä ensimmäistä kertaa eikä kauheesti tykänny siitä. Onneks hän sanoi tekevänsä joku päivä vietnamilaista ruokaa meille. Ja meillehän sopii, kuka nyt ei tykkäis vietnamilaisesta ruuasta!

Meillä alkaa nyt "study week" eli ei oo oppitunteja - eli toisinsanoen lomaviikko! Joillekin tulee vieraita ja toiset lähtee kotona käymään. Ite meen Espanjaan viideks päiväksi Romen luo ja sitten äiti, Piia-sisko ja Piian poikaystävä Ilmo tulee käymään. Kaikki tarvittavat tehtävät on nyt väsätty, eli ansaittu loma..(?) Heh.

Mun tekstejä on varmaan tosi rasittavaa lukea, kun en osaa päättää kirjotanko kirjakielellä vai puhekielellä. Yritän kai käyttää jotain siltä väliltä :D

Kauhea ilta!

Yhtenä päivänä olimme viettämässä yhden luokkalaisen synttäreitä toisessa talossa. Pelailimme yhtä ihmissusipeliä kynttilänvalossa, kun yhtäkkiä joku näki ikkunan toisella puolella jonkun hahmon liikkuvan. Kaikki alkoivat kiljua hysteerisesti ja hyppiä alas tuoleitaan, kunnes tajusimme että tanskalainen kurssilainen, joka oi tuonut koiransa mukanaan oli vain mennyt viemään koiraansa ulos. Hysterian innoittamana aloimme kertomaan kauhutarinoita...

Kun parin tunnin kauhutarinoiden kertomisen jälkeen me toisessa talossa asuvat olimme lähdössä kotiin päin, yksi hollantilainen kertoi vielä, että pari opiskelijaa hänen luokaltaan oli mennyt opiskelijavaihtoon johonkin toiseen kaupunkiin Tanskassa. Siellä on kuulemma kahdeksan isoa opiskelija-asuntoa vähän huonolla alueella, joista kuuteen oli murtauduttu ja viety kaikki läppärit, rahat, puhelimet yms. mitä vaan löytyi. Onneks meille ei oo tapahtunut mitään pahaa! Joku ukko kyllä seurasi yhtä kurssilaista yhtenä iltana kun se oli junassa ja jäi vielä samalla pysäkillä pois. Onneks sillä kurssilaisella oli pyörä ja se polki äkkiä kotiin!

Sinä yönä oli vähän vaikeuksia nukahtaa... Mietin että mun sängyn alla on varmasti joku zombi ja vaikka yritin ajatella ihania asioita, ne aina muuttu kauheiksi! Mun pelko ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna yhteen belgialaiseen tyttöön, joka ei saanut unta klo 1.30 mennessä ja joutui mennä herättämään toisen tytön jotta saisi nukkua tämän vieressä... :)

Juttuja tältä viikolta

Oon saanu kuulla joitain valituksia tästä kurssista. Yks irlaintilainen tyttö sano, että siitä tuntuu että se jää niin paljon jälkeen sen Irlannissa opiskelevista luokkalaisista. Muutkin on sanonu että on jonkin verran sellaisa asioita, mitä tiesi jo entuudestaan. Onneks tää on vasta mun toinen vuosi, niin mulle täällä on enemmän uutta! Muut on jo kolmannen tai neljännen vuoden opiskelijoita. Täällä on aika vähän kontaktitunteja, yleensä vaan 8.30-12.00. Sen jälkeen on ryhmätyöskentelyä. Täällä tunnit koostuu aika paljon yhteisestä keskustelusta ja "perinteinen opettaminen" jää aika vähälle. Meidän pitää aika paljon itse lukea läpi erilaisia tekstejä. Ehkä tää opiskelu täällä on niin erilaista mihin se irlantilainen on tottunu että se turhautuu. Opiskeluun voi periaatteessa käyttää niin paljon tai vähän aikaa kun haluaa. Ja tietenkin suurimmalle osalle meistä englannin kieli on myös haaste, minkä takia opetus on ehkä vähän hidastemposempaa.

Perjantaina me käytiin Kööpenhaminassa tutustumassa yhteen iltapäiväkerhoon. Se oli sellasella alueella, jossa asuu paljon maahanmuuttajia, joten se on tosi monikulttuurinen paikka. Siellä käy n. 100-150 nuorta päivittäin. Niiden vanhemmillekin on järjestetty toimintaa. Äidit saa käydä sielä kuntosalilla. Isien kanssa on käyty kalassa ja tehty muita maskuliinisia hommia, jottei ne menettäis omantunnon arvoa, kun ei käy töissä (monet maahanmuuttajat ei ole saanut töitä Tanksasta). Lauantaisin perheet voi kokoontua iltapäiväkerhon tiloihin viettämään aikaa yhdessä.

Tutustumiskäynnin jälkeen saatiin kierrellä vapaasti Köpiksessä. Käytiin kanaaliajelulla, kaupoilla, Christianiassa, syömässä ja baarissa. Christiania oli aika jännä paikka. Se on siis alue, jonka hipit on vallottanu 70-luvulla. Kaikki rakennukset on tosi vanhoja ja monet on sprayattu. Siellä ei saa kulkea autolla. Ei saa myöskään ottaa kuvia, koska siellä myydään huumeita kaduilla pikku kojuissa.

Oppia ikä kaikki...

Tänään tajusin mitä kaikkee oon alkanu oppia täällä. Mun sanavarasto on tän alan sanaston kohdalla, ja muutenkin, vähän köyhä, mut nyt kun niitä vieraita sanoja toistellaan jatkuvasti niin ne jopa jää mun päähän. Me ollaan nyt otettu selvää omien maidemme lasten oikeuksista ja esitelty ne muille. Mielenkiintoinen maa lasten oikeuksien suhteen oli mm Irlanti. En tiennyt että siellä on niin paljon enemmän parannettavaa kuin Suomessa! Tässä joitain pointteja esitelmästä:

 - Irlannissa on laitonta tehdä abortti. Naiset menevät kuitenkin salaa tekemään abortteja Iso-Britannian puolelle.
 - Vain pari vuosikymmentä sitten avioliiton ulkopuolella saadut lapset otettiin vanhemmiltaan pois.
 - Katolisen kirkon papit ovat Irlannissa hyväksikäyttäneet ja pahoinpidelleet lapsia. Se on ollut suuri skandaali Irlannissa. Löysin tällasen jutun aiheesta Helsingin Sanomista: http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Pedofilia+riivaa+katolista+kirkkoa/1135253154103

Jep, no eihän asiat Suomessakaan ihan täydellisesti ole...

Oon myös oppinu laittamaan ruokaa! Tai ainakin saan paljon inspiraatioita tehdä erilaisia ruokia, koska keittiössä häärää päivittäin seitsemän muuta ihmistä, ja kaikennäköistä herkkua siellä valmistuu kuulkaas... Mmm... Meidän huippukokki on toinen suomalainen tyttö Jenny, ja me ollaan kokeiltu tehdä ruokaa Jennyn resepteillä. Suosittuja ovat muun muassa Jenny's potatos ja Jenny's soup.

Kolmas asia, mitä olen täällä oppinut on se, miten erilaisia meidän eurooppalaisten kulttuurit on, vaikka aluksi vaikuttaa siltä, että aika samanlailla me tehdään asiat. Eri maiden eroista voisi puhua varmaan loputtomasti... Ne on siis ihan pieniä juttuja yleensä. Esimerkiksi kun teimme ryhmätyötä, keskustelimme siitä, millaiset asetukset kussakin maassa laitetaan Wordiin ja miten esim. viitataan johonkin tekstiin. Jokaisella oli ihan erilainen versio. 

Meidän kämpässä tapahtuu!

Meidän kämppään on muuttanut tässä parin viikon sisällä neljä uutta kämppistä. Yksi portugalilainen, joka on täällä harjottelussa (1kk) ja kaks belgialaista jotka myöskin on harjottelussa (3kk). Yks tanskalainen samalta kurssilta muutti tänne kans. Meitä on nyt siis kahdeksan täällä!

Moni meidän kämppiksistä haluaa viettää aikaa yhdessä. Me ollaan juhlittu yhdessä toisen belgialaisen päättötyön hyväksymistä, tehty ja syöty yhdessä päivällistä ja eilen oltiin kaupoilla ja syömässä Roskildessa melkein kaikki. Meidän tanskalaisella kämppiksellä on "valitettavasti" muutakin elämää täällä  (perhe, kaverit, työ, harrastukset), joten se ei ehdi viettämään meidän kanssa niin paljon aikaa. Se toi kuitenkin paljon leffoja mukanaan, joten niitä ollaan ahkerasti yhdessä katsottu :)

Heij

Me tehdään muutaman kerran viikossa koulupäivän aluksi "morning vitamin", eli joku leikki yms jotta päivä lähtisi iloisemmin alkuun. Meidän oppilaiden pitää siis suunnitella aktiviteetit.  Meillä on ollut morning vitamin kolme kertaa, joista kahdessa vastuuryhmä ei ollut muistanut valmistella aktiviteettia. Joku vastuuryhmäläisistä keksi kuitenkin aina heti jonkun jutun, joten aktiviteetti ei ole jäänyt pitämättä. On kiva huomata että meidän ryhmässä uskalletaan heittäytyä ja olla luovia. Ja nauttia lapsellisistakin jutuista!

Teimme tänään myös roolileikkiharjoituksia kokemistamme asiakastilanteista ja tällä kertaa viitsin mennä mukaan "näyttelijäksi" vaikka yleensä minua jännittää. Pelkään että muut ajattelevat minua tyhmäksi jos en osaa jotain (vähän teiniä, joo). Tällä kertaa ajattelin että oppimassahan täällä ollaan eikä minun vielä tarvitse osata! Kokeilimme, miten voisimme toimia asiakaslähtöisemmin eri tilanteissa väkivallatonta vuorovaikutusta  (Non Violent Communication (NVC)) käyttäen.

Ai olenko mä vaan koulussa? Joo, onhan mulla vapaa-aikaakin. Yhdessä vaihtareiden kanssa me ollaan urheiltu (lentopalloa, lenkkeilyä, "zumbaa", pyöräilyä...), kokoonnuttu yhteen juttelemaan, tekemään ruokaa , leipomaan ja pelaamaan pelejä ja vähän juhlimaankin =) Meidän luokka ei muuten vielä ole ihan kokonainen, koska meidän vietnamilainen kurssikaveri odottaa vielä viisumia tänne. Viisumi on kuulemma Tanskassa tosi vaikea saada. Kun viimeinen kurssilainen tulee, pidämme tietenkin tervetuliaiset!

Kenttävierailut

Eilen koulussa meidät jaettiin neljään ryhmään ja saimme käydä tutustumassa erilaisiin sosiaalialan työpaikkoihin. Me kävimme ryhmäni kanssa 10-13 -vuotiaiden nuorten iltapäiväkerhossa. Tilat olivat iiihan toisenlaiset kun olin kuvitellut. Siellä oli nuorille paljon aktiviteetteja (bänditilat, askartelu/maalaustila, keittiö, tietokoneita, karaokehuone, lautapelejä, iso piha, fudiskenttä, tyhjä huone tanssia varten, ping pong -pöytä). Nuoret saavat itse valita mitä tekevät. Tietokoneilla ei kuitenkaan saa olla kuin tunnin päivässä. Kerhossa lapset saavat liikkua vapaasti minne haluavat. Heidän pitää ainoastaan ilmoittaa ohjaajille jos he lähtevät kotiin tai menevät lähikioskille. Tanksa tuntuu aika turvalliselta maalta, joten vapauden antaminen on mahdollista. Esim. Espanjassa lapset pitää viedä kouluun ja hakea sieltä. Yksin ei saa kulkea, koska sitä pidetään vaarallisena.

Tänään kerroimme muille ryhmille käymästämme paikasta. Yksi ryhmä oli käynyt liikunta- ja kehitysvammaisten aikuisten asuntolassa. He kertoivat, että siellä paikassa vammaisten halutaan voivan olla mahdollisimman itsenäisiä ja vapaita tekemään mitä haluavat. Ryhmä oli keskustellut työntekijän kanssa paljon varsinkin seksuaalisesta vapaudesta. Asuntolan asukkaille ollaan kuulemma hankittu itsetyydytysvälineitä, jos he eivät pysty vammansa takia itse tekemään sitä. He pystyvät myös pyytämään prostitoidun itselleen jos haluavat. Tanksassa prostituutio on nimittäin laillista. Useissa maissa (vammaisten) seksuaalisuudesta puhuminen on tabu, ja se herättikin meissä paljon keskustelua.

Kaksi muuta ryhmää olivat olleet päiväkodeissa. Päiväkodissa saa maata pöydällä, mennä istuttamaan kukkia, ruokkimaan kanoja ja kaneja, kiipeillä missä haluaa yms. 

Tässä vielä muutamia kuvia koulusta!

Koulun baaritiski

Tässä voit varata tilan omaan käyttöön

Maassa on pistorasioita, jos vaikka läppäristä loppuu akku. Pistorasioita on myös pöydissä.

Ryhmätyötila

Campus Roskilde

Yello!

Viikonloppuna käytiin koko luokan kanssa tutustumassa Roskilden keskustaan. Käytiin satamassa, jossain taidetalossa ja tietenkin shoppailemassa. Haluttiin myös vierailla toistemme asunnoilla, joten kävimme ensin meillä ja sitten menimme tekemään ruokaa ja pelaamaan toiseen taloon. Sunnuntaina pidimme meidän kämpällä leffaillan. Kivaa kun kaikki haluaa tehdä yhdessä asioita! Kukaan ei täällä ole töissä, kellään ei ole täällä omia kavereita tai perhettä mukana tai muuta menoa.

Koulussa olemme puhuneet ajankohtaisista asioista lastensuojeluun ja lapsiin liittyen eri maissa sekä kulttuurista.

Olen pohtinut itsekseni ja toisen suomalaisen tytön kanssa tyypillisiä suomalaisia piirteitä, jotka näkyvät meissä. Niitä on minun mielestä esimerkiksi:

- Emme halua olla vaivaksi kellekään (esim. vaikea pyytää palvelusta joltakulta)
- Syömme terveellisesti
- Olemme tarkkoja rahan suhteen (pienetkin lainat maksetaan takaisin)

Terveiset Tanskasta!

Noniin, saimme vihdoin netin tähän taloon. Koulu on siis vuokrannut kaksi asuntoa vaihtareille. Asun siis kolmen muun vaihtarin kanssa. Täällä on suomalainen, ruotsalainen ja hollantilainen asumassa mun kanssa. Toisessa talossa asuu kaksi irlantilaista, kaksi saksalaista, hollantilainen, belgialainen ja liettualainen. Alla on meidän koti!

Olin keskiviikkona ensimmäinen joka tuli taloon. Kaksi tuutoria haki mut juna-asemalta ja talossa oli kaksi tanskalaista kurssikaveria vastassa. Kämppä on tosi kiva, ihan erilainen kun Suomen opiskelija-asunnot... Joku tanskalaisista oli koko ajan talossa  vastaanottamassa meitä ja vastaamassa kysymyksiin. Käytännön asiat on kyllä niin hyvin järjestetty, vaikka tämä oli vasta ensimmäinen kerta kun asunto järjestetään näin. Ennen vaihtareilla on ollut perhemajoitus.

Eilen oli ensimmäinen päivä koulussa. Koulurakennus on uusi ja TOSI moderni! Kaikilla oppilailla on kulkukortit melkein kaikkiin koulun tiloihin. Mekin saimme omat kortit tänään. Luottamus oppilaisiin täytyy siis olla kova. Kunkin luokkatilan lukujärjestyksen voi katsoa luokan vieressä olevalta kosketusnäytöltä. Siinä voi myös varata tilan omaan käyttöönsä. Musiikin ja taiteen harrastajille on isot tilat, joissa on paljon välineitä, joita voi käyttää vapaasti koska haluaa.

Opettajat ovat ystävällisiä ja rentoja, kuten Suomessakin. Joillekin vaihtareille se, että opettajat ovat kuin kavereita oli vierasta. He olivat tottuneet siihen, että opettajat ovat auktoriteetteja. Mulle se, että leikittiin nimileikkejä ym. oli ihan normaalia, kun taas joillekin myös se tuntu oudolta, että ammattikorkeessa leikitään.

Koulu järjesti meille kaikille myös pyörät lainaan. Ensimmäinen kuukausi on ilmainen ja sen jälkeen loput 2,5kk maksaa 300 kruunua eli vähän yli 40€. Ei paha. Mulla kyllä puhkes pyörän kumi jo ensimmäisenä päivänä... Samoin kun toisella suomalaisella tytöllä!

Koulun jälkeen tuutorit esittelivät meille "after school barin". Baari on siis koulun sisällä. Alkoholia myydään todella halpaan hintaan. Esimerkiksi kaljapullo maksaa 5 kruunua eli alle euron. Oli erittäin kummallista että koulun tiloissa on baari. En lakannut ihmettelemästä sitä koko päivänä. 

Ennen lähtöä

Lähden opiskelijavaihtoon Tanskaan 31.8-14.12.2012 suorittamaan 30 opintopisteen kokonaisuuden nimeltään Children at Risk. Tässä tietoa kurssista:

http://ucsj.dk/fileadmin/user_upload/International/Pjecer/Children_at_Risk.pdf

Koko kesä kului Espanjassa poikaystäväni Romen luona. Lensin takaisin Suomeen 21.8 ja 29.8. lennän Tanskan maalle. Aika paljon asioita on nyt hoidettavana tämän viikon aikana minkä olen Suomessa... Tänään olen käynyt hoitamassa asioita mm. koululla, kirjastossa, Pohjolassa ja apteekissa. Kavereita ja perhettäkin pitäis nähdä. Ompa ainakin tekemistä eikä ehdi niin paljon ikävöidä Romen perään!

Tanksasta ollaan oltu meihin tuleviin vaihtareihin aktiivisesti yhteydessä kesän aikana. Facebookissa on keskusteluryhmä, jossa ollaan tiedotettu asioista ja olemme saaneet kysellä esiin nousseita käytännön asioita. Kämppäkin hoitui helposti. Käytännössä koululta vaan ilmoitettiin että he ovat hankineet asunnon, antoivat vuokrasopimuksen allekirjoitettavaksi sekä laskun maksettavaksi. Lentoliput piti mukamas ite hoitaa... ;)